Hyvin kauan sitten useimmat viruksentorjuntaohjelmat perustuivat vahvasti scan-merkkijonoihin (joita kutsutaan usein signatuureiksi), jotka kuvailivat tunnettuja haittaohjelmia. Tunnetut toimittajat lisäsivät kuitenkin nopeasti näihin scan-merkkijonoihin huomattavasti edistyksellisempiä elementtejä, jotka perustuivat erilaisilla tekniikoilla ja tavoilla kuten emuloinnilla, heuristiikalla ja käyttäytymisanalyyseillä kerättyihin tietoihin, jotta voitaisiin tunnistaa myös ennennäkemättömiä variantteja ja perheitä.

Tämä älykkyys muutettuna koneoppimisen algoritmeihin, sandboxingiin, pilvipohjaisiin maineen tarkastuksiin sekä muihin tekniikoihin mahdollistaa nykyisten turvallisuustuotteiden tunnistavan ja ehkäisevän useimmat tuoreet ja epäilyttävät kohteet suoraan päätelaitteessa.

Kaikki nämä järjestelmät ovat välttämättömiä, erityisesti useiden epäilyttävien näytteiden määrän vuoksi: ESETin telemetrian mukaan niitä esiintyy tuhansia päivittäin. Mikään tekniikka ei kuitenkaan ole ihmelääke, joka kykenisi ratkaisemaan kaikki turvallisuuskysymykset itsestään. Siksi inhimillinen osaaminen on edelleen yksi haittaohjelmien tutkimuksen ja analysoinnin kulmakivistä ja välttämätön, jotta voidaan saavuttaa korkeita tunnistusmääriä ja pitää väärät positiiviset mahdollisimman alhaisina.